Kaukana poissa- työmatkoja, kirkkoja ja konservointia.

Kun toimii konservointialalla yrittäjänä, saattaa välillä työkohteen ja kodin välimatka olla melko pitkä. Se asettaa useasti melkoisia haasteita perheelliselle, koska kaikkia töitä ei voi tehdä lasten lomien ja viikonloppujen aikana. Onneksi lapset ovat tottuneet tällaiseen työhön ja elämänrytmiin ihan pienestä.

Eräs viime vuoden haasteellisimmista töistä, Naantalin alttarikaapin ohella,

Naantalin alttarikaappi konservoinnin jälkeen 2012.

   

oli Kuusamon kirkon seinä- ja kattomaalausten konservointi.

Nyt kun koko kirkko remontoitiin, seurakunta päätti konservoida maalaukset ja paikata halkeaman. Tarjouskilpailun jälkeen seurakunta valitsi konservoinnin tekijäksi Konservointi Helle Ky:n.

Maalauksen tekniikka oli kalkkimaalaus secco-menetelmällä suoraan rapattuun seinään. Alttariseinässä pohja on melko sileä, muissa pohjan rappuspinta on karkea ja epätasainen. Alttariseinä on maalattu laseeraamalla useita kerroksia päällekkäin ja värit on häivytetty alaspäin maalatessa. Mutta tämä ei ollut se haasteellisin osa projektissa vaan jo rakennusvaiheessa ilmennyt pitkittäinen halkeama alttariseinässä.

Halkeamaa on aikaisemmin paikattu kovalla (lakka)kitillä, joka nyt on halkeillut ja irroittanut mukanaa lisää rappausta. Aluksi halkeama avattiin mahdollisimman kapeasti ja varovasti käsityönä.

Paikoin poistettiin myös varsinaisen halkeaman ulkopuolella kalkkilaastin päällä olevaa vanhaa korjausmassaa. Tämän jälkeen halkeamasta puhdistettiin irtonainen aines, joissakin kohdin myös pinnaltaan murtunutta betonia. Esiin tulleet ruosteiset raudat eristettiin ja betonipohja sekä ympäröivä laasti primeroitiin.

Betonihalkeama päädyttiin injektoimaan tarkoitukseen sopivalla tiksotrooppisella injektointihartsilla. Halkeamaan porattiin keskimäärin 20 cm välein 8mm halkaisijaltaan olevia reikiä, joihin työnnettiin sopivan kokoiset letkut. Letkut ulotettiin 10-15 cm:n syvyyteen betonihalkeaman sisälle ja ne koepuhallettiin mahdollisten tukosten varalta. Tämän jälkeen betonihalkeama tukittiin letkujen väliltä ja ympäriltä alkuperäistä laastia mukailevalla kalkki-sementtilaastilla. Syvimmät kolot tukittiin betoninkorjausmassalla.

Injektoinnin jälkeen letkut poistettiin ja injektointireiät tukittiin tilapäisesti. Seuraavaksi halkeama täytettiin kerroksittain kalkki-sementtilaastilla. Viimeinen pinta hierrettiin ympäröivän pinnan mukaiseksi. Koko halkeaman korjauksen ajan kiinnitettiin erityistä huomiota oikeanlaisten työkalujen ja työskentelymetodien käyttöön. Näin menetellen halkeaman ympäristölle aiheutettiin mahdollisimman vähäinen rasitus/vahingoittuminen.

Ennen kyseistä injekointia maalauksen pinta puhdistettiin halkeaman avauksen jälkeen.

Pintaan oli kerääntynyt pölyä ja nokea. Etenkin nurkkien lähelle kaareutuvassa seinäpinnassa oli kerääntynyt paksuhko kerros pölyä ja likaa. Alaosassa maalausta lika oli aiheuttanut maalikerroksen irtoamista ja maalin tippumista rappauspinnasta. Sivustoilla oli melko paljon pieniä hiushalkeamia.

Koska kalkkimaalaukset ovat erittäin herkkiä pintoja, niille käyvät useimmiten kuivapuhdistusmenetelmät. Näidenkin käytössä pitää olla erittäin tarkka ja varovainen. Jotkut kuivapuhdistusmenetelmät voivat kuluttaa pintaa ja tuoda siihen kiiltoa, joka ei ole toivottu efekti. Erilaisia kuivapuhdistussieniä kokeiltiin, kaupan ranskanleipää sekä rasvattomia hiivaleipiä, mutta ehdottomasti parhaiten koealueissa toimi itseleivottu rasvaton vehnäleipä. Jokaiseen maalaukseen ja väriin kokeiltiin kaikkia eri menetelmiä. Itseleivottu leipä valittiin sen puhdistusominaisuuksien takia sekä sen rasvattomuuden vuoksi. Rasvaa leivässä ei saisi olla, koska se voi jättää pintaan rasvaa, joka vasta myöhemmin tulee näkyväksi. Leipäpuhdistuksessa on tärkeää poistaa kaikki leivänmurut maalauksen pinnalta, jotteivät ne aiheuta mahdollisesti homekasvustoa.

Puhdistusprosessia.

Vasemmalla puhdistettu pinta.

Halkeaman paikkamaalaus aloitettiin maalaamalla kalkkimaalilla korjauskohta tarkasti reunoihin rajaten. Tämä tehtiin hiertäen maali pienillä pensseleillä kostutettuun pintaan. Näin vältettiin aiheuttamasta kosteusrajan syntyminen alkuperäiseen kalkkimaaliin. Kalkkimaalaus tehtiin kolmeen kertaan jotta korjauskohdan pinnasta saatiin mahdollisimman samankaltainen alkuperäisen kanssa. Kalkkimaalin kuivuttua sen päälle maalattiin pohjavärit sekä yksityiskohdat. Viimeistely tehtiin kuivin pastelliliiduin.

Puhdistuksen aikana selvitettiin aikaisemman maalausrajauksen kohtaa. Ennen on näyttänyt, että keskellä enkelien välisellä alueella oleva maalaus jatkuu alemmaksi. Tämä saattaa johtua aikaisemman puhdistuksen rajauksesta. Se oli alempana ja näytti kuin keltaiset ja harmaat säteet olisivat jatkuneet sinisten pilvien alareunaan. Keskellä vaalea kalkkimaali oli kuitenkin noussut melkein vaaleanpunaisesta pilvestä lähtevään valonsäteeseen asti. Tällä hetkellä rajaus on melko selvästi näkyvä, mutta ajan kuluessa raja hälvenee.

Työskentelymme aikana kävi ilmi, että seurakunnalla oli messinkisiä kattokruunuja ja seinävalaisimia, jotka olivat melkein mustuneet. Sähköistetyt messinkiset seinävalaisimet ja kattokruunut olivat likaisia, tummuneita ja erittäin pahasti hapettuneita, pinta on osittain piloille syöpynyt. Vaikka messinki ajan kuluessa hapettuu luonnostaan, näin voimakas ja epätasainen hapettuminen on aiheutunut ilmeisesti siitä, että valaisimet on puhdistettu messingille sopimattomalla emäksisellä aineella. Lisäksi niitä on käsitelty paljain käsin, jolloin ihon oma rasva ja lika ovat edesauttaneet hapettumista.

 Samoin hieno Forbuksen kruunu kaipasi puhdistusta vaikka oli melko hyväkuntoinen ja luonnollisen tasaisesti patinoitunut.

Valaisimet puhdistettiin ensin pölystä ja irtoliasta mikrokuituhuiskulla sekä tarvittaessa miedolla saippualiuoksella, jossa oli tavallista astianpesuainetta. Sen jälkeen tehtiin erilaisia puhdistus/kiillotustestejä. Puhdistusmemetelmäksi testien jälkeen valittiin kiillotustahna, joka poisti sekä rasvaisen lian että hapettumat, muttei muuttanut metallin väriä. Valaisimet puhdistettiin ja kiillotettiin kiillotustahnalla. Käsittely joudutiin toistamaan useamman kerran, pahiten syöpyneitä kohtia ei ollut mahdollista saada kiiltäväiksi.Tämän jälkeen kiillotus viimeisteltiin kiillotusliinalla. Kiillotuksen jälkeen, aiemmasta, messingille sopimattomalla aineella käsittelystä johtuen, messingille ominainen hapettuminen käynnistyi huomattavan nopeasti. Tämän pysäyttämiseksi työn tilaaja päätti, että lakkaamattomat valaisimet ja kruunut lakataan. Osa seinävalaisimista on ilmeisesti myöhemmin valmistettu ja alkujaankin lakattu, jolloin hapettumista ei ole tapahtunut. Nämä valaisimet puhdistettiin miedolla saippualiuoksella ja kiillotettiin kiillotusliinalla.

Työtilaa ainakin riitti, valaistuksen kanssa oli heikommin.

Vasemmalla ennen puhdistusta, keskellä puhdistuksen ja kiillotuksen jälkeen, oikealla lakkauksen jälkeen.

Kattokruunun kynttiläarmit purettiin osiin. Steariinin jäänteet liuotettiin keittämällä, jonka jälkeen ne pestiin miedossa astianpesuaine-ammoniakkiliuoksessa rasvan ja muun lian poistamiseksi. Uriin ja kaiverruksiin kivettynyttä vanhaa kiillotusaineen jäämää poistettiin mahdollisuuksien mukaan mekaanisesti puutikulla, lopuksi alkoholiin kastetulla vanutikulla. Kaikkea jäämää oli mahdotonta puhdistaa, olisi ollut vaarana messinkipinnan vaurioituminen. Lopuksi kaikki osat pestiin kiillotusaineen jäämistä astianpesuaine-ammoniakkiliuoksella ja huuhdeltiin kuumalla vedellä sekä kiillotettiin kiillotusliinalla.

Kruunu puhdistuksen jälkeen.

Tällainen työskentely isolla työmaalla on aina kiinnostavaa. Tapaa uusia ihmisiä ja ”saa” viedä konservoinnin ilosanomaa rakennustyömaille. Täytyy kyllä sanoa, että Kuusamon kirkon työmaalla oli erittäin hyvä työskennellä. Myös kirkon suuri koko ja korkeus oli oikein piristävää ja kuntoakohottavaa.

Eräs toinen matkatyö kohde oli hiukan lähempänä ja vaati vain pidennetyn viikonlopun.

Kipsiveistoksen pinta oli likainen ja siinä on pieniä kolhuja. Vasemmassa kädessä, kyynärpään alapuolella oli paha murtuma. Kipsi oli irti tukiraudoituksesta ja vanhat korjaukset ovat irronneet. Korjaukset oli tehty vanhan maalikerroksen päälle käyttämällä kipsiin kastettua kangasta, joka oli nyt siis irronnut alustasta.

Veistoksen pinta kuivapuhdistettiin pölystä. Sen jälkeen tutkittiin vasemmassa kädessä oleva vaurio ja päädyttiin poistamaan osa jo melkein irronneista paloista. Tässä kohdassa oli vanhoja paikkauksia, joiden kunto ei ollut kovin hyvä.

Paikalleen jätettyjen osittain irronneiden kipsipalojen murtumakohdat avattiin, jotta niihin saatiin injektoitua kiinnitysainetta.

Tämän jälkeen veistokseen kiinnitettiin takaisin yksi suurempi irroitettu pala ja loput vauriokohdat ja saumat täytettiin kipsillä ja muotoiltiin ympäristöön sopivaksi. Ennen täyttöä ja palojen kiinnitystä korjauskohtien kipsipinnat eristettiin. Lopuksi uusi pinta paikkamaalattiin.

Yksi tämän työn hienoja puolia on se, että pääsee moniin paikkoihin käymään. Monesti myös majoitustilat ovat kokemisen arvoisia sekä paikalliset ruokapaikat. Toukokuussa olin Alavudella alttarimaalausta puhdistamassa ja sain asua seurakunnan nuorisotiloissa.

Alttaritaulun telineiden suunnittelu.

Pintalian poistoa.

Päivän pumpulitupposaldo.

Pintalikaa poistettu; kuvan oikealla yläreunassa puhdistettu alue.

Hauskinta ehkä oli se, että lauantai-iltana paikallisessa kuppilassa oli Ismo Alangon keikka. Enpä ole ennen päässyt hänen keikalleen noin pieneen ja intiimiin tilaan. Ja Ismo bändeineen veti keikan täysillä välittämättä vähäisestä yleisömäärästä.

Nyt odottavat uudet projektit ihan työhuoneella. Tässä yksi esimerkki:

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Jäämme odottamaan joulukuun kirjoittajaa,

Liisa