tiistai 24. syyskuuta 2013

Erilaisia asiakkaita ja arvoja

Asiakas kävelee yllättäen työhuoneeseen sisään ja alkaa  tutkia ja arvostella  mitä työpöydillämme on muitten asiakkaitten töitä. Hän puhuu meille tytöttelevään sävyyn, suhtautuu ylipäätään meihin ja työhömme ylimielisesti. Esittelee omaa, jopa New Yorkissa riippunutta, mutta nyt pahoin vaurioitunutta japaninpaperista valaisintaan. Hän on itse teipannut sitä  reippaasti jotta se pysyy kasassa, samalla hän kysyy että osataanko me tällaisia tehdä?


Olemme hämmästyneitä ja tyrmistyneitä tästä asenteesta ja olemme hetken verran jopa lamautuneita. Näyttävä nainen, maailmaa nähnyt enemmänkin kuin tavallinen kadun tallaaja. Vaan olemme mekin nähneet jotain tähän ikään mennessä ettei meitä tytötellä, sillä mitäs tyttöjä me nelikymppiset konservaattoreina jo viisi-kuusi vuotta toimineet naiset olemme? Jotenkin siinä kävi niin, että minä säälin valaisinta kun se oli joutunut asiakkaan törkeän käsittelyn kohteeksi. Otin työn  vastaan ja ohjasin rouvan päättäväisesti ulos.


Ei minun auttanut muu, olinhan ottanut valaisimen vastaan, kun purkaa revennyt kohta, kiinnittää repeämiskohtaan koko ympärysmitan pituinen japaninpaperisuikale, jonka avulla saan molemmat osat yhteen. 

Tätä työtä ei voinut tehdä irrottamatta vaurioitunutta osaa valaisimesta. Niin siinä oli vajaan neljän metrin pituinen valaisin kolmessa osassa. Vaurioituneen osan paikkasin ja vahvistin. Ensin olin poistanut pintalian, tahroja ja  teippi- ym liimaukset. Viimein kiinnitin ehjän pallon kiinni muihin valaisimen osiin. Valaisimen saa kasaan tavallisen riisipaperivalaisimen tapaan, joten sen voi kuljettaa isossa kassissa.

Ennen luovutusta oli ihan pakko saada kuva valaisimesta koko komeudessaan. Siihen ei työtilan huonekorkeus riittänyt, ja kun ripustin sen kellariin vievän portaikon kaiteeseen, yletti komeus kellarin lattiaan asti. Kyllä se oli hieno!



Asiakas käski toimittamaan valaisimen hänen alakerrassaan toimivaan apteekkiin, että kyllä ne hänet siellä tuntevat. Ja niin varmaan tuntevatkin!!!!


Alla kuva tästä ja muista  valaisimista Isamu Noguchin näyttelyripustuksesta vuosilta 2005 tai 2007 Jenkkilässä.  Hänellä on oma museo, mutta en ole enempää ottanut hänestä selvää, olen pahoillani. Työt ja harrastukset  vievät suuren osan ajastani en kerkeä paneutua töiden taustoihin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti