Paperikonservaattoriopiskelijan huhtikuisia kertomuksia osa 2

Toinen opiskeluvuosi alkoi vapaaehtoisella kursilla, joka oli ennen varsinaista koulun alkua. Opiskelu on niin kivaa, että sitä pitää tehdä kouluajan ulkopuolellakin, toki kurssista sai opintopisteitä, että ei sitä nyt ilman jotain hyötyä loma-ajallaan opiskele. Vaikka olihan kurssista muutakin hyötyä, oppi erilaisia tekniikoita ja tutustui samalla myös jo alalla vaikuttaviin paperikonservaattoreihin, sillä tämä oli yhteistyökurssi. Kurssi järjestettiin oppilaitoksessamme paperikonservointiluokassa.

Kuvassa Lin Zhang Freund, kurssin vetäjä ja tietenkin kurssin alkuun kuuluu pakollinen powerpoint sulkeistuokio. Usein sulkeiset ovat rasittavia ja energiaa syöviä, mutta tätä  kyllä kuunteli mielellään.

Meitä oli muutama 3-4 hengen ryhmä jossa jokaisessa oli oppilaita ja alan konkareita. Omassa ryhmässäni oli vielä italialainen konservointikemian opiskelija.

Kurssin aikana kokeiltiin erilaisia paperin taustaamismenetelmiä sekä myös paperin pesua pöydällä, joka olikin mielenkiintoinen tuttavuus tekniikkana. Nämä erilaiset taustaamisharjoitukset johdatteli meitä sitten näyttelyyn menevien julisteiden pesuun ja taustaamiseen.

Ennen mitään kosteuskäsittelyjä tarkastettiin kohteesta värien liukoisuus. Koska kyseessä oli vain vesikäsittelyjä eikä lainkaan liuottimia tms. testattiin värin liukoisuus vedellä kostutetulla pumpulipuikolla. Punainen väri on yleensä se herkin kaveri leviämään, vaikka muut värit eivät liukenisikaan, niin punainen saattaa liueta. Tässä tapauksessa ei ollut hätää, saatoimme edetä pesukäsittelyyn ja taustaamiseen.

Jokaisella ryhmällä oli kaksi julistetta ja luokassa kävi aikamoinen hyörinä koska jokainen juliste oli kutakuinkin pöydän kokoinen, joten tilaa tarvittiin rutkasti.


Sillä välin kun juliste oli pesty yhdellä pöydällä ja odotteli taustausmateriaalia, taustausmateriaalia kostutettiin ja liisteriä levitettiin toisella pöydällä. Joku ryhmä taisi pestä "perinteiseen" tapaan työnsä pesualtaassa.

Viereisessä kuvassa vehnätärkkelysliisterillä liisteröity taustaamiseen käytettävä japaninpaperi on asettumassa aloilleen julisteen takapuolelle. Paperin molemmin puolin on konservaattori joka samaan aikaan toisella kädellä kannattelee taustauspaperia ja toisella kädellä varovasti leveällä siveltimellä ohjailee paperin laskeutumista.

Taustauspaperin paikoilleen laiton jälkeen seurasi vielä useita työvaiheita joiden jälkeen julisteet pingotettiin vesivanerilevylle kuivumaan.

Tässä julisteemme ylösalaisin, joka ei muuten vaikuta kuivumiseen, hienosäädettävänä kuivatusalustallaan. Anna ryhmästämme pitelee muovitaskua suojana kun minä suihkutan dahlia sprayerilla hienojakoisen vesisuihkun reunaan joka on hieman vinoon asettunut Uudelleen kostutettuna sitä mahdollista vähän liikutella ja saada ryppyjä oiottua.

Tuota samaa muovitaskua käytettiin myös siinä vaiheessa kun taustauspaperia "koputeltiin" kiinni julisteeseen kovalla harjalla. Oikeastaan jopa hakattiin, mutta se kuulostaa niin kovin radikaalilta. Muovin läpi koputtaen käytiin kauttaaltaan koko julisteala läpi, reunoissa se oli varsinkin tärkeää, että paperit pysyvät varmasti yhdessä. Muovin läpi siksi, ettei kosteaan paperiin aiheuteta vaurioita.

Tässä vielä pieni kuva harjasta.













Kummasti sitä saa näköjään aikaan tekstiä ja kuvia lyhyestä kurssista. Muuten kurssilta kertyi itselleni valokuvia jotakuinkin 80 kpl:tta. Otan yleensä paljon kuvia, sillä ne toimivat hyvin muistin ja muistiinpanojen tukena.

Vuoden aikana ehtii paljon, vaikka välillä tuntuu siltä, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua meillä oli mm. grafiikan kurssi, jossa grafiikan tunnistuksesta ja historiasta oli vastuussa Heikki Malme Ateneumin taidemuseosta. Kurssiin kuului myös grafiikan tunnistamista "livenä" Ateneumin tiloissa, sekä koululla vielä erikseen käytännön grafiikkaa, eli pääsimme itse kokeilemaan eri tekniikoita. Jonkin verran tuli jo kokeiltua 1993 kun olin taidekoulussa, mutta olihan se loppujenlopuksi hauskaa pitkästä aikaa. Vaikeuksia tosin oli keksiä mitä sitä sitten tekisi, kun ei viitsisi kuparilevyä raaputtaa ihan vaan kokeilun vuoksi, varsinkin kun oli sitä ammoin jo tehnyt.

Kursseihin kuului myös mikrobiologiaa, jossa tutustuttiin erilaisiin ötököihin ja kasvatettiin bakteereja ja homeita elatusalustoilla. Tulipa sitä myös katsottua mitä kaikkea sitä omassa kodissaan ilmassa leijuu tai mitä kaikkea käsiimme päivän aikana tarttuu ja myöhemmin kasvaa elatuslalustalla, ei muuten suositella heikkohermoisille tai ylihygieenisille.

Lötyi myös pigmenttikurssia, konservoinnin historiaa ja etiikkaa, lisää kemiaa sekä jonkin verran käytännön työtä. Vesipohjaisissa konservointimenetelmissä mm. testattiin erilaisten pesujen vaikutusta, happo-emäs puskurointeja ja vaikka mitä.

Tässä alipainepöytä valmiina testisuikaleiden pesukokeisiin. Testisuikaleissa oli mm. teetä, mehua, rasvaa yms. likaa ja testailimme erilaisia "pesuaineita", kuten pelkkä vesi, vesi + alkoholi, vesi + astianpesuaine (kyllä, sitäkin tulee joskus käytettyä, peräti 1%:na liuoksena tässä tapauksessa), vesi + natriumhydroksidi jne.

Alipainepöytäpesu sopii sellaisille kohteille joita ei voi upottaa tai kelluttaa sellaisenaan vesialtaassa. Suositellaan korvatulppia jollei käytössä ole viimeisintä hi-teciä oleva laite, tässä nimittäin imu saadaan aikaiseksi ihan perinteistä imuria huudattamalla ja se käy kyllä korviin.

Museologia 2 kurssilla  jakauduttiin ryhmiin ja tehtiin mm. riskitarkastus Hyvinkään kaupunginmuseon säilytystiloihin. Oppilaitoksessa pyritään usein yhteistyöhön työelämän kanssa ja osa ajasta vietetäänkin muualla kuin omassa luokassa.

Tässäpä taas pieni oma projekti, Kerho merkkisen tupakka-askin kansipaperi löytyi sahanpurujen seasta, kun talossa jossa asun, tehtiin täydellinen lattiaremontti keittiöön. Kerho oli mukana valkokuvauskurssilla jossa kuvattiin vähän joka suunnasta ja ihan joka laitteilla, sivuvalo, läpivalo, vääräväri, UV-valo, infrapuna ja mitä niitä nyt onkaan. Sitten kun oli tarpeeksi kuvattu Kerho pääsi pesuun, ja koska se oli haurastunut vasemmasta yläreunastaan, taustasin sen japaninpaperilla. Se odottaa vieläkin kehystystä ja sitten se pääsee keittiöön, sillä sieltä se löytyikin.

Toisen vuoden keväällä koittaa sitten ensimmäinen työharjoittelujakso. Opintoihin kuuluu kaksi työharjoittelua 2 ja 3 kk. Suoritin ensimmäisen harjoitteluni Kansallisarkiston konservoinissa Helsingissä. Se oli verrattain mukava jakso, vaikka jouduinkin tuntia aikaisemmin liikenteeseen kuin kouluaamuisin, sellaista se on asua susirajan takana vaikka vain 80 km päässä Helsingistä. Kansallisarkistossa pääsin arkistomateriaalin, karttojen ja kirjojen pariin.  Tässä hieman kuvia ilman suurempia selittelyitä.

Tässä taisi olla puuttuvia osia kolmeen eri paperiin.

Usein kartat ovat oma palapelinsä

Pestyjä papereita kuivuttuaan ja jatkokäsittelyä odottamassa.

Arkistolaitoksen konservaattoreille (ympäri Suomen) sattui olemaan koulutuspäivät valokuvien tunnistamisesta ja lasinegatiivien massakartoituksesta, juuri harjoittelujaksoni aikana, ei haitannut yhtään päästä mukaan.

Uudelleen sidottu alkuperäisillä kansipapereilla ja suojakotelo.

Pari opustakin tuli "tehtyä". Kuvassa olevan kohdalla kaikki sivut kävivät pesussa (sivunumeroita oli reippaasti yli 300)  ja teos sidottiin kokonaan uudelleen. Toisen uudelleen sitomani kirjan kohdalla suoritettiin aikaisemman konservoinnin (70-luvulla) yhteydessä käytetyn liiman poisto entsyymin avulla.




Ja ihan kun tässä ei olisi jo tarpeeksi, niin harjoitteluni kun päättyi toukokuun viimeisenä perjantaina, sunnuntaina piti jo suunnata nokka kohti Amsterdamia jossa olisi 2 viikon kurssi hollantilaisten, saksalaisten, unkarilaisten ja suomalaisten opiskelijoiden kesken. Eli toinen opiskeluvuosi alkoi vapaaehtoisella kurssilla ja päättyi vapaaehtoiseen kurssiin, aika hektistä etten sanoisi. Valitettavasti nyt vaan ei löydy tästä ulkomaanreissusta minkäänlaista kuvallista todistusaineistoa koneeltani, tiedä mihin ne olen tuupannut. Vaan olihan tässä jo mittava pläjäys ja paljon sulateltavaa. Seuraavalla kerralla sitten lisää.