Kaikki vastaantulevat teokset eivät ehkä kuitenkaan ole kulkeneet konservaattorin käsien kautta, ennemminkin, sanotaan vaikka "korjaajaan".
Oikealla olevassa kuvassa on ikonin nimi peitetty kultamaalilla. Tällaisia tapauksia on paljonkin, ajalta jolloin haluttiin suomalaistaa kirkoissa olevat ikonit. Tässä tapauksessa päällemaalaus poistettiin.
Oma lukunsa ovat tietenkin kangaspohjaiset maalaukset. Kuvassa näkyvä merimaisema on todellakin kaiken kokenut, melkein sääliksi käy. Kuvapuolella oli paksu, kellastunut lakka, kääntöpuolella toistaiseksi selvittämätön, paksu, purkkamainen liima. Nyt jos koskaan olisi ollut mielenkiintoista tietää mitä ihmettä tälle on tehty!
Tämä maalaus vaatii pähkäilyä ja miettimistä, tuntuu, että joka vaiheen aikana putkahtaa uusia hankaluuksia, mutta myös oivalluksia. Ennen meille tuloa maalaus oli riippunut omistajansa seinällä 25 vuotta, eikä omistajalla ollut käynyt mielessäkään, että yleisilme ei olisikaan kellertävän vihreä, vaan taivas onkin kauniin sininen, samoin kuin myrskyävä meri!
Sitten nämä ajatukset johdattavat miettimään sitä, kuinka paljon oma kädenjälki näkyy teoksissa.
Jos sitä pystyy tunnistamaan tietyt "entisajan" konservaattorit heidän käyttämistä materiaaleista, ja nimenomaan siitä kädenjäljestä, millainen on minun kädenjälkeni?
Edellisellä kerralla kirjoittamani Kasanilaisen Jumalanäidin ikonin kohdalla olemme ajatelleet Aulin kanssa että ikoni konservoitaisiin mahdollisimman huomaamattomasti. Siten, että se säilyisi mahdollisimman pitkälle saman näköisenä kuin se on nyt.Meillä on työn alla myös Nurmeksen kirkosta Toppeliuksen maalaama "Kristus Getsemanessa", jota selvästi on konservoitu aiemmin, mutta meillä, eikä seurakunnallakaan ole tietoa missä ja milloin. Mutta tästä lisää ensi kerralla, kuvien kera.
Muutoin työpöydät ovat tällä viikolla täyttyneet näyttelyyn menevistä ikonista, joita on käyty läpi ja tarkastettu. Toivottavasti pian päästään pakkaamaan ja pöydät saadaan taas vapaiksi!
Näyttelyistä puheen ollen, suunnittelemme parhaillaan ripustusta Iisalmen Evakkokeskuksen remontoituun näyttelytilaan. Tilan parhaiten hahmottaaksemme, Auli oli näppäräsorminen ja rakensi tilasta pienoismallin. Ja kyllä, on siellä Michelle ja Vladimir, juuri portaissa poistumassa hätäuloskäynnin kautta.
Entäs sitten se taiteilijan sormenjälki? Sellainen tuli vastaan puhdistaessa tätä maalausta. Oi kuinka ihanasti se muuten puhdistuikin!
Kas tässä, taiteilija Grigor Auerin sormenjälki. Taitaa olla peukalo.
Loppukevennykseksi hieman konservaattorihuumoria:
Tapahtui aamukahvilla, puheenaiheena edellä mainittu merimaisema.
Riikka: "Saa nähä mitä siitäkin maalauksesta tulee, onkohan siitä mitään jäljellä kaikkien näitten käsittelyjen jälkeen..."
Liisa: "No mitä, onhan siinä kuva jäljellä, ei tässä mitään hätää ole."
Riikka: "Ooksie edes kattonu sitä vähään aikaan..."
Syvä hiljaisuus.... ja naurunremakka. Joskus on ihan hyvä ettei kukaan ulkopuolinen ole kuuntelemassa...
Riikka Köngäs
Valamon konservointilaitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti